Oikeudessa todistamisen kiusallisuudesta on omakohtaista kokemusta. Sain joitakin vuosia sitten kutsun työtuomioistuimeen todistajaksi työnantajani tekemää rikosepäilyä vastaan. Kerroin sen, mitä näin ja kuulin, kuten oikeudessa kuuluisi kaikkien tehdä. Lisäksi minulla oli muistio tapahtumista. Koin todistamisen epämiellyttäväksi. Tunsin olevani oikeudessa työnantajaani vastaan. Muutama vuosi tämän jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuus irtisanoutua tehtävästäni.
Meillä voi tulla vastaan myös tilanteita, joissa joudumme hoitamaan kansalaisvelvollisuutemme todistamalla esimerkiksi väkivaltarikosta. Nämä ovat meille vastenmielisiä, mutta tarpeellisia oikeuden toteutumiseksi. Todistaja ei ole tuomitsemassa, tuomion antaa oikeuslaitos. Todistaja voi silti kokea olevansa vaikeassa paikassa, jos on sivullisena kertomassa siitä, mitä näki ja kuuli. Oikeuslaitoksen tulee näissä tilanteissa ehdottomasti varjella todistajan henkilöllisyyttä ja tarjota mahdollisuutta todistaa epäilyn katseen ja jopa äänen tavoittamattomissa. Tällä hetkellä näin ei ole. Sermin voi saada näkösuojaksi, mutta miten on äänen laita?