Tasa-arvoinen avioliittolaki

Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan 1.3.2017. Tätä markkinoitiin voimakkaasti saatteella, että se ei ole keneltäkään pois. Markkinointihuuman innoittamana ei herää kiinnostusta pohtia, millaisia seurauksia lain voimaantulolla on.

Suomen kansana saamme peilata, oliko laki sen seurausta, että emme ole osanneet tarjota homoille ihmisarvoa ja tasa-arvon tunnetta muulla tavoin? Ehkä olemme ansainneet avioliitto-sanallemme lisäinflaation, olemmehan vuosikymmeniä polkeneet sen merkitystä pitämällä myös avosuhteita normaalina käytänteenä. Avosuhteiden lisääntyminen ja avioliittojen väheneminen kertoo avioliiton merkityksen ohenemisesta. Avioliittolain mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Avioliittolaissa säädetään puolisoiden keskinäisistä oikeuksista ja velvollisuuksista toisiaan kohtaan. Perusperiaatteena puolisoiden tulee osoittaa keskinäistä luottamusta ja toimia yhteisesti tiiminä perheen hyväksi. Mikä muu muoto voisi olla parempi lähtökohta koko yhteiskunnan toiminnalle?

Avoliittojen periaatteena ei ole keskinäinen luottamus. Esimerkiksi keskinäistä elatusvelvollisuutta tai oikeutta toisen omaisuuteen ei ole. Jos toisen elämäntilanne muuttuu esimerkiksi sairauden myötä, laki ei ole sairastuneen suojana. On vain avoliiton tuoma yhteys. Avopuolison kuollessa, eloonjäänyt ei peri kumppaniaan. Omaisuus on jaettava perikunnan kanssa. Poikkeus syntyy, jos avoliitto on kestänyt pitkään tai on yhteisiä lapsia. Avoliitto on epäedullinen sille osapuolelle, jonka omaisuus on huomattavasti pienempi. Pettämistilanteissa avoliitto ei tarjoa samaa haastetta kasvaa ihmisenä. Avoliitosta molempien on helpompi lähteä omille teilleen. Adoptio-oikeus on herättänyt keskustelua, koska homopareilla on luonnollinen este Luojamme järjestämälle tavalle lisääntyä. Avoliitossa ei voi adoptoida lasta. Tämä on tärkeää adoptoitavan lapsen kannalta. Jos pari haluaa adoptoida lapsen, tulisi suhteen näyttää myös yhteiskunnan säätämien lakien silmissä luotettavalta. Avioliitto on paras lähtökohta adoptiolle silti, vaikka enemmistö avopareista hoitaisi adoptiolapsenkin asiallisesti. Avoliitto on juridisesti ottaen avoin liitto ilman keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Se on eräs tapa hoitaa seksuaalisia tarpeita ja ihmisen kaipaamaa yhteydentunnetta toiseen.

Voidaanko tulkita, että homoille parisuhde on jotenkin syvempi ja merkityksellisempi, koska 1.3.2017 voimaan astunut laki vaadittiin? Vai onko kyseessä vain vihervasemmiston intoilu touhuta asiaa? Suurten kirkkojen kanta on, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Siksi voi vain ihmetellä Helsingin piispaa jakamassa vuoden homo palkintoa.

Aikakautemme on seksuaalisuuden kyllästämää. On muotia olla homo tai lesbo. Sitä riittää, kaikille, kaikkialla. Ehkä tästä syystä ESS:n näppispalstalta löytyy viesti:  ”Homoseksuaalisuus on upea asia, se pelastaa maailman!” Viestinlähettäjän motiivi jää jää arvailtavaksi. Tulkitsen viestin ironiaksi. Taavi tavallinen, ihan perussuomalainen ja kristillisdemokraatti haluaisi elää ja olla rauhassa median kyllästämältä homokulttuurilta. Piispatkin voisivat pitää intonsa tähän asiaan mapitettuna ja loppuunkäsiteltynä. Antakaa kirkon olla Kirkko, Kristuksen kirkko.

Homoseksuaalisuus pelastaa maailman – aikanaan, koska lisääntymismielessä uusi avioliittolaki oli turha. Homoparien valloittaessa maailman, maailma ympärillämme saattaisi pelastua, aika nopealla tavalla, jo yhden sukupolven jälkeen.

Advertisement

Hyvinvointi perustuu kristilliseen kulttuuriin

ESS uutisoi 26.10.2015 nykyisenkaltaisen uskonnonopetuksen lopettamiseen tähtäävästä
kansalaisaloitteesta. Aloitteellisuus ja aktiivisuus on paikallaan.
Elämänkatsomustiedoillakin on oma paikkansa, mutta uskonnonopetukseen
kohdistuvissa muutoksissa varovaisuus on paikallaan. Länsimainen
lainsäädäntö on nojannut juutalaiskansalle Mooseksen toimesta annettuun
kymmeneen käskyyn. Ihmisen historiassa tämä pohja on ollut menestyksekäs
muihin suuriin maailmanuskontoihin verrattuna. Islamilaisista, hindulaisista tai
buddhalaisista uskonnoista nouseva kysymys vaikkapa tasa-arvosta on aivan eri
luokkaa länsimaihin verrattuna. Naisten ja lasten oikeuksia poljetaan,
kastijako jakaa edelleen ihmisiä syntymänsä perusteella. Kristinuskon
kulttuurista nousee myös muiden auttamiseen tähtäävä toiminta, esimerkiksi
kehitysapu, ulkomaanapu ja pakolaisapu. Silti kristityt ovat maailman vainotuin
kohderyhmä tälläkin hetkellä. Vaino kohdistuu myös uskonnonopetukseen
Suomessa.

Pohjoismaissa kristinuskon periaatteissa lainsäädännön suhteen on menty
vielä askel muita länsimaita pidemmälle. Tämän seurauksena saamme nopeasti
etenevästä maallistumiskehityksestä huolimatta edelleen nauttia
pohjoismaisesta hyvinvoinnista. Olemme Suomessa tasa-arvon suhteen maailman
kärjessä. Mikään muu moniarvoisuutta edistävä malli kykene samaan.
Kristinusko pitää sisällään jo objektiivisen, kriittisen, sekä
moniarvoisen tarkastelukulman. Muutokset uskontoon ja sen opettamiseen johtavat
pitkällä aikavälillä ongelmiin, joita emme osanneet aavistaa.

Suomalaisen hyvinvointimme ja tasa-arvon pohja löytyy kristinuskon opetuksesta,
jota Suomessa on tehty lähes 1000 vuotta. Opetus on muokannut maaperän ja
kulttuurin, jolle lainsäädäntö on rakentunut. Tälle kulttuurille rakennettu
perusta kestää vertailun mihin tahansa muunlaisen kulttuurin ympärille
rakentuneeseen yhteiskuntaan. Säilyköön suomalainen kristinuskoon perustuva
kulttuuri edelleen tuleville sukupolville. (julkaistu ESS 2.11.2015)

Turvapaikanhakijat pakotettava koulutukseen

Länsimainen lainsäädäntö on nojannut juutalaiskansalle Mooseksen toimesta annettuun kymmeneen käskyyn. Pohjoismaissa on tässä suhteessa menty askel muita länsimaita pidemmälle, jonka seurauksena olemme saaneet nauttia pohjoismaisesta hyvinvoinnista. Olemme pohjoismaissa mm tasa-arvon suhteen muuhun maailmaan verrattuna aivan kärjessä. Pohjoismaista ei löydy kannatusta esimerkiksi islamilaisen maailman lakikäytännöille. Taustana on kirkon suorittama panostus lukutaitoon ja kristinuskon opettamiseen vuosisatojen ajan.

Nykyisen lainsäädäntömme pohja löytyy kristinuskon opetuksesta, jota on Suomessa tehty lähes 1000 vuotta. Opetus on muokannut maaperän, jolle lainsäädäntöä on rakennettu. Nyt meillä on maahanmuuttajia toisenlaisista kulttuureista. On odotettavissa kulttuurien yhteentörmäyksiä. Näitä törmäyksiä voidaan vaimentaa koulutuksella, tietoa jakamalla. Tulevaisuuden uhkakuvana ovat esimerkiksi islamilaisesta maailmasta nousevat erikoiset käytännöt naisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Suomessa on oppivelvollisuulaki. Suomessa lähes kaikki lapset (99,7 %) suorittavat perusopetuksen oppimäärän ja saavat perusopetuksen päättötodistuksen. Maahanmuuttajille tulisi sisällyttää kielikoulutuksen lisäksi pakollisena myös kristinuskon perusperiaatteet, joihin myös käskyt kuuluvat. Tietoa jakamalla ja opettamalla ainakin osa rikoksista saadaan ennaltaehkäistyä. Opetuksella on taipumus vaikuttaa, osa aina pureskelee saamaansa opetusta syvällisemmin.

Oppivelvollisuuslakia tulisi laajentaa koskettamaan maahanmuuttajia. Laki edellyttäisi maahanmuuttajien osallistumispakon kielikoulutukseen, tämän maan käytäntöihin ja kristinuskon periaatteisiin. Koulutuksen hedelmät alkavat näkyisivät aikanaan maahanmuuttajien jälkeläisten integroitumisessa Suomeen ja tämän maan käytäntöihin.

Opetuksen tavoitteita voidaan napata esimerkiksi suomalaisesta perusopetuslaista, siinä sanotaan:
2 §

Opetuksen tavoitteet

Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.

Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.

Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.

Tämänkaltaisen oppivelvollisuuden suorittamisen voisi hoitaa kustannustehokkaasti esimerkiksi tenttimällä. Tentit voi hyvinkin rakentaa yläasteikäisten peruskoululaisten kanssa samalle pohjalle. Jos itse saisin esimerkiksi pitkän työkokemuksen vieraaseen kulttuuriin, pitäisi itsestäänselvyytenä tutustua paikallisiin oloihin, kulttuuriin, uskontoon, jne.

Valta kuuluu kansalle

Suomen perustuslaissa toistuu vanhan hallitusmuodon pääperiaate: valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Suomi on tasavalta, jota hallitaan demokraattisesti. Demokratia tarkoittaa, että valta kuuluu kansalle.

Suomalaisen demokratian synty
Suomen ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin ajattelussa jo ennen hänen presidenttikauttaan (1919-­1925) keskeistä oli kansanvaltaisuus, äänioikeus, sosiaaliset uudistukset ja kaikkien kansalaisten yhdistäminen yhteiskunnalliseen toimintaan. Ståhlberg vaati jo 1905 muusta porvarissäädystä poiketen yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta miehille talonpoikais- ja porvarissäädyn vaaleissa. Suomen itsenäistyttyä hän oli keskeinen tasavaltalaisten johtohenkilö ja vastusti jyrkimmin vuoden 1918 kuningaskuntahanketta. Ståhlberg vaikutti merkittävästi Suomen perustuslain ja nykyisen hallitusmuotomme sisältöön. Hänen valtiomiestaidoistaan olemme saaneet nauttia näihin päiviin asti. Presidenttikautensa päätteeksi hän kieltäytyi presidenttiehdokkuudesta, koska hän halusi varjella demokratiaa pitkäaikaisilta johtajilta. Äärioikeiston nostaessa päätään Suomessa Ståhlberg leimattiin porvariston vastustajaksi, niinpä hänkin joutui tuon ajan muilutusten kohteeksi. Muilutus tarkoitti henkilön väkivaltaista kuljettamista toiselle paikkakunnalle tai rajan taakse. Muilutukseen liittyi myös pahoinpitelyä.

Itsenäistyneessä Suomessa valtiomuotokysymys jakoi Nuorsuomalaista puoluetta. Enemmistönä tasavallan kannattajat perustivat Kansallisen edistyspuolueen. Kansallisen kokoomuspuolueen syntymä käsittää vahvan monarkia muotoisen hallinnan. Kokoomus perustettiin 1918, puolueessa syntyi kannatusta saksalaissyntyisen kuninkaan valinnalle itsenäiseen Suomeen hallitsijaksi. Aikomuksena oli tehdä Suomesta Ruotsin kaltainen monarkia. Eduskunnassa ehdittiin jo valita kuninkaaksi Friedrich Karl, mutta onneksemme Saksassa vallankumouksen seurauksena keisarikunta muuttui tasavallaksi ja Friedrich Karl ei ottanut asemaa vastaan.

Demokratia voitti ja on kestänyt aarteena ja omaisuutenamme koko Suomen itsenäisyyden ajan. Miksi demokratian voidaan sanoa olevan koko kansamme omaisuutta? Suomalaisessa demokratiassa vallitsee oikeus ilmaista mielipiteensä. Kukaan ei osoita pyssyllä ilmaistessasi mielipiteesi. Demokratian etuoikeus on äänestäminen. Äänestämällä ilmaiset mielipidettäsi. Tämä ei ole itsestäänselvä oikeus. Kun jätät äänestämättä, äänesi menee niille aktiivisille, jotka eivät jätä äänestämistä väliin. Erityisen aktiivisia ovat usein ääripäät. Tällöin demokratian ensiaskeleet vaarantuvat. Edustajamme eivät tällöin ole kansamme peilikuva. Demokratiassa on tilaa kritiikille, meillä on oikeus ja myös velvollisuus arvostella päätöksiä, jotka sotivat kansalaisten oikeustajua vastaan. Suomessa puolueet tarjoavat kritiikille kanavan. Puolueita on riittävästi, tarvitaan vain kansalaistemme aktiivisuus yhteisten asioiden hoitoon ja mielipiteen ilmaisuun äänestämälläkin! Jos et äänestä kenenkään puolesta, äänestä jotain vastaan!

Pienyrittäjät – nykypäivän torpparit!

Torpparit vuokrasivat maata viljeltäväksi. Vuokra maksettiin torpan tuotteilla tai tekemällä päivätöitä eli taksvärkkiä. Sopimusehdot olivat vuokranantajan mielivallan alaisia. Väinö Linna puhuikin maaorjuudesta.

Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät lähes miljoona ihmistä. Yksinyrittäjiä on 65 prosenttia kaikista yrityksistä ja tällä tavoin itsensä työllistää 170 000 ihmistä. Yksinyrittäjien aseman parantaminen synnyttää lisää yrityksiä ja toimeliaisuutta yhteiskuntaan. Nykyiset suuret yritykset ovat aikanaan olleet pieniä. Hyvät pienyrittäjät! Aplodit ei riitä, olette ansainneet kunnioituksen Suomen talouden pyörittäjinä!

Työttömyyden ja talouden ongelmiin tarvitaan poikkeuksellisia esityksiä keskustelun pohjaksi. Alle kymmenen hengen yrityksiä on 265 000. Työttömiä on 320 000. Jokaisen pienyrityksen palkatessa yhden työttömän, henkilösivukuluiksi nolla euroa. Tämä kompensoidaan työttömyyskorvauksella. Työttömyysongelma olisi suurelta osin poissa ja Suomen talous elpyisi vauhdilla.
Yrittäjä tarvitsee työntekijöitä, jotka ovat ostovoimaa yrityksen tuotteille ja työntekijät tarvitsevat yrittäjiä työllistyäkseen. Monet ”talousviisaat” unohtavat sen, että yrittäjät ovat hyvinvointimme perusta. He tuovat rahan, jonka julkinen sektori käyttää.

Suomalainen yrittäjälainsäädäntö tarvitsee remontin. Lait on laadittava pienimmillekin yrityksille sopiviksi. Sosiaaliturvan parantamista on jatkettava, verotuksen kannustavuutta lisättävä ja työntekijän palkkaamisen kynnystä madallettava. Byrokratiaa ja sääntelyä on karsittava. Sääntely on oltava niin matala, että kadulta kuka tahansa voisi hyödyntää osaamisensa yrittäjänä. Katu- ja kivijalkayrittämisen mallia voidaan ottaa Euroopasta. Väkilukuun suhteutettuna Suomesta puuttuu 100 000 yritystä.
Lainsäädännön keskeiseksi tehtäväksi on nostettava yrittäjyyden vahvistaminen. Hyvinvointimme on kiinni kannattavien yritysten menestyksestä. Koeajan pidennys on kansalaistemme etu.

Kuka kuuntelee köyhää?

Kävin juuri verkkopankissa. Tililläni on käyttövaraa 79,83 ja vaimon Satun tilillä 318,08. Tilipäivään on viikko. Tällä pärjätään. Olemme vesirajan yläpuolella, hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa, molemmat töissä. Tuhannet suomalaiset eivät pärjää. Kuunvaihtumisen lähestyessä monet laskevat euroja, jopa pienempiä kolikoita odottaen tilipäivää. Suomi on hyvinvointivaltio, loistava yhteiskunta korkeasti koulutetuille, keskiluokalle, jopa duunareille, mutta ei niille, jotka ovat vesirajan alapuolella tai sinnittelevät siinä rajalla. Köyhistä ei osata pitää huolta. Näitä köyhiä on satojatuhansia elämäntilanteesta johtuen. Tuhansia hakee ruokansa leipäjonosta. Pitkäaikaistyöttömyys syrjäyttää yhteiskunnasta. Suurin osa haluaisi tehdä töitä.
Tilanne muuttuu sietämättömäksi, kun laskut jää hoitamatta, luottotiedot menevät. Köyhänä maksat kaikesta enemmän. Pikaluotot ovat kalliita. Meidän tilien saldot näyttävät huonolta, koska suutuin pankin tarjoamalle luottotilille, josta normaalikorkojen lisäksi piti maksaa ylimääräistä 21,50 euroa vain sen takia, että luottoa maksettiin pois. Suutuksissani tästä ryöstöstä maksoin loppuluoton yli 600 euroa kerralla pois. Tätä ei köyhät voi tehdä. He maksavat kaikesta rahaan liittyvästä palvelusta enemmän, kuin me, hyvintoimeentuleva keskiluokka.

Köyhyys kuitenkin lisää kaikkien kuluja. Koska emme ole halukkaita ennaltaehkäisemään köyhyyttä, maksamme sen seurauksista esimerkiksi mielenterveysongelmien, päihteiden, ylivelkaantumisen aiheuttamien ongelmien muodossa. Erot ääripäiden välillä kasvavat. Halutessamme me keskiluokkaiset voisimme olla investoimassa  todella köyhien hyvinvointiin esimerkiksi tulonsiirtojen tai palvelujen kautta. Meiltä puuttuu tahto jakaa hyvinvointia vesirajan alapuolella oleville. Köyhyys on paheneva ongelma. Perustoimeentulolla elävät sinnittelevät, osa heistä putoaa pinnan alle, lopullisesti. Byrokratiamme on liian hidas taloudellisiin vaikeuksiin joutuneelle. Tunnistavatko päättäjät ongelmaa?

Suomessa pienituloisiksi määritellään kotitaloudet, joiden vuositulot ovat pienemmät kuin 60 prosenttia koko väestön keskitulo. Pienituloisten kotitalouksien määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995. Pienituloisten osuus koko väestöstä on lähes 14%.

Tuhannet näistä sadoistatuhansista maamme köyhistä toimisi yhteiskuntaa palvellen, kunhan saisivat maata jalkojensa alle. Tuhannet heistä kykenisivät huomioimaan toisia köyhiä. Tuhannet heistä parantaisivat aidosti maailmaa.

Vanhusten kotihoito kriisissä

Ammattiliitto Superin tekemän selvityksen mukaan 95% työntekijöistä oli huolissaan hoidon laadusta. Työntekijöiden voimavarojen loppumisesta kertoo tutkimuksessa alan vaihtoa harkinneiden 66% määrä. Jotkut aloittavat työvuoronsa ennen työajan alkamista ehtiäkseen hoitaa kotikäynnit. Lounastauot jäävät pitämättä, silti joidenkin kotikäyntien aikamääräksi jää viiden minuutin verran. Osalla työntekijöiden työvuorot on jaettu päivän aikana kahteen osaan, esimerkiksi kello 7-11 ja toinen osuus kello 14-18. Vastaajista 88% ilmoitti työmääränsä lisääntyneen viimeisen kahden vuoden aikana. Poissaolevan tilalle ei oteta sijaista. Tästä syystä monet tulevat sairaanakin töihin välttääkseen kuormittamasta työtovereita. Myös hoidettavia tilanne rassaa. Seurauksena hoitajia uhkaa asiakkaan työväkivalta sen lisäksi, että yövuorossa on muutoinkin uhkatekijöitä. Yksintyöskentely on väkivaltauhan riski. Tällaisen jatkuessa hoitohenkilökunta on itse ennenaikaisesti hoidettavien joukossa. Ongelma saa jatkoa, kun hoitohenkilökunta väsyy perheessään. Tällaisen seurauksia kustannuksista puhumattakaan voimme vain arvailla.

Vuonna 2013 voimaan tulleen vanhustenpalvelulain seurausta oli, että laitoshoitoa vähennetään. Kotihoidon kehittäminen on kuitenkin unohtunut. Resursseja ei ole lisätty, vaikka kotihoidon käyntimäärät ovat nousseet räjähdysmäisesti laitospaikkojen purkamisen myötä. Hoidettavat ovat kuitenkin vähintään yhtä sairaita kuin ennenkin. Kunnat ovat nostaneet tehostamiskeinoiksi mm kotihoidon myöntämiskriteerien tiukentamisen, palveluiden karsimisen, työajan nostamisen, palvelukäyntikohteen aikasuunnitelmamuutokset, toiminnanohjausjärjestelmät. Onko tämä tarkoituksenmukaista? Me kaikki vanhenemme ja suurin osa meistä tulee tarvitsemaan apua.

Laitoshoidon purku etenee ja kotihoito lisääntyy. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Iäkkään henkilön on saatava ne palvelut, jotka hänelle on myönnetty. Väestön ikääntyessä kaikkein vanhimpien, yli 90-vuotiaiden, määrä on seitsenkertaistunut vuodesta 1980. Vuoteen 2030 mennessä 90-vuotiaita on 120% enemmän kuin 2011. Lisääntyvä työvoimatarve on ilmeinen. Arviot ovat, että vähintään 20 000 uutta ammattilaista tarvitaan vuoteen 2025 mennessä. Hoitohenkilökuntaa tarvitaan lisää ja poissa olevien tilalle on saatava sijainen! Nykymenolla lasku tulee liian suureksi seurannaisvaikutustensa takia!

Puhe nuorille 14.2.2015 Eat For Freedom tilaisuudessa

Äänestäminen on yhteinen omaisuutemme, älkää jääkö nukkuvien puolueeseen!

Alkuvideossa viitattiin Jeremiaan kirjan lukuun 29 jakeeseen 7, jossa sanotaan:
”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne” (Jer. 29:7)

Mitä voin tehdä kaupunkini tai pikemminkin asuinseutuni hyväksi? Eihän minulla ole mitään asemaa tai päätösvaltaa, olen liian nuori, liian vanha, liikaa harrastuksia, ei ole aikaa.

Tämä tilaisuus on jatkoa syksyllä alkaneelle hyväntekeväisyydelle. Yhden päivän kahvilatuotto oli tuolloin 1640€. Vaikka tuotto silloin vietiin kauas yhteiskunnastamme, se on silti työtä myös oman asuinseutumme parhaaksi. Meillä on vauraassa maassa mahdollisuus auttaa ihmisiä siellä, missä he asuvat. Tällöin olemme osaltamme pysäyttämässä ongelmien eskaloitumista omalle asuinseudullemme. Tämän päivän tuotto kohdentuu paikallisesti Lahden ensi- ja turvakodille.

Ympäröivä maailma ja yhteiskunta on mennyt aivan hulluksi, ihmiset haluavat paeta ongelmia aisteja turruttaviin aineisiin, monissa perheissä lapset joutuvat kokemaan ja näkemään sellaista, mikä ei kuulu lapsuuteen. Suomessakin, on menty niin pitkälle, että pikku Erika antoi henkensä suomalaisen turvaverkon silmien edessä. Leipäjonot kasvaa, 100 000 ihmistä kitkuttelee 750€:n kuukausituloilla. Työttömien määrä on järkyttävä. Valtion velka kasvaa ja on karannut käsittämättömän suureksi. Vienti ei vedä. Byrokratiaa on niin paljon, että Kelan kassalla oleva vähätuloinen saa odottaa päätöstä kuukausikaupalla. Pienyrittäjä on ihmeissään yrittäessään selvitä paperisopasta, joka syntyy ensimmäistä rekrytointia suorittaessaan. Kansamme ikääntyvien määrä suhteessa työikäisiin herättää huolta rakenteista. Naapurimaamme toimet ja maakaupat maamme rajojen sisäpuolelta, synnyttävät turvattomuutta.
Ongelmia ja huolenaiheita riittää. Mitä minä voin tehdä asuinseutuni hyväksi?

Tällainen ongelmayhteiskunta jää Teille nuoret! Tulevien sukupolvien on taisteltava ja luotava terve yhteiskunta. Nykynuoret ovat paremmin koulutettuja ammatteihin ja virkoihin, kuin koskaan aikaisemmin maassamme. Se on omaisuutemme. On pidettävä ääntä, jotta Suomen päättäjät tekisivät oikeudenmukaisia lahjomattomia ratkaisuja isänmaamme parhaaksi. On uskallettava asettaa purevia kysymyksiä vallanpitäjille. Muutoin on kysyttävä, miten tulemme selviämään yhteisestä, nykyistäkin vaarallisemmasta tulevaisuudesta?

Tänä keväänä 19.4 Suomessa on eduskuntavaalit. Meillä Suomessa saa sanoa mielipiteensä, kukaan ei osoita pyssyllä, vaikka ilmaiset mielipiteesi. Demokratiassa Taavi Tavallinen voi tehdä työtä sanoilla ja äänestämällä. Demokratia tarjoaa välineet ja keinot ongelmiin, kysymys on siitä, osaammeko käyttää tätä arvokasta omaisuuttamme?

Älkää jättäkö äänestysoikeuttanne käyttämättä. Miksi? Koska joku muu täyttää jättämäsi aukon. Ääriainekset oikealla ja vasemmalla eivät jätä äänestämättä. Sinä viisautta ja älyä lahjana saanut, vaaleissa nukkuvana lahjoitat äänesi ääriaineksille. Ensimmäiset askeleet demokratiassa eivät toteudu. Valtaan voi päästä sellaisia ääri-ihmisiä, jotka eivät kykene yhteiseen hyvään, demokraattiseen tapaan toimia.

Kansanedustajan työ on luottamustehtävä, ei ole tarkoituksenmukaista, että sinne mennään nauttimaan ylisuurista palkkaeduista. Sinne mennään tekemään töitä jokaisen suomalaisen parhaaksi. Mutta erityisesti niiden parhaaksi, joilla ei ole mahdollisuuksia ja keinoja puolustaa itseään.

Alkuun näytetyssä videossa lainattiin myös Matt. 5:14 ”Te olette maailman valo”
Sanottiinko siinä, teidän pitää olla maailmassa valona? Ei sanottu, vaan Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Ette tekään voi pysyä kätkössä. Te loistatte kaikille huoneessa oleville.

Hyvät nuoret!
Olemme saaneet itsenäisen Suomen. Olemme saaneet demokraattisen Suomen. Kiitos menneille sukupolville, kiitos sotiemme veteraaneille maamme puolustamisesta. Tulevaisuus on teidän nuoret! Teillä on hyvä tulevaisuus! Aloitetaan työ sen hyväksi jo nyt! Esimerkiksi Anna-Mari Kaskisen runoa mukaillen: ”Rukoile ja työtä tee, muu Luojalle jää. Ajallansa työsi kantaa saa hedelmää. Vaikka oma voimasi on vaatimaton, vierelläsi voimallinen Jumala on”

Onko oikeudessa todistajan henkilöllisyys turvassa?

Oikeudessa todistamisen kiusallisuudesta on omakohtaista kokemusta. Sain joitakin vuosia sitten kutsun työtuomioistuimeen todistajaksi työnantajani tekemää rikosepäilyä vastaan. Kerroin sen, mitä näin ja kuulin, kuten oikeudessa kuuluisi kaikkien tehdä. Lisäksi minulla oli muistio tapahtumista. Koin todistamisen epämiellyttäväksi. Tunsin olevani oikeudessa työnantajaani vastaan. Muutama vuosi tämän jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuus irtisanoutua tehtävästäni.

Meillä voi tulla vastaan myös tilanteita, joissa joudumme hoitamaan kansalaisvelvollisuutemme todistamalla esimerkiksi väkivaltarikosta. Nämä ovat meille vastenmielisiä, mutta tarpeellisia oikeuden toteutumiseksi. Todistaja ei ole tuomitsemassa, tuomion antaa oikeuslaitos. Todistaja voi silti kokea olevansa vaikeassa paikassa, jos on sivullisena kertomassa siitä, mitä näki ja kuuli. Oikeuslaitoksen tulee näissä tilanteissa ehdottomasti varjella todistajan henkilöllisyyttä ja tarjota mahdollisuutta todistaa epäilyn katseen ja jopa äänen tavoittamattomissa. Tällä hetkellä näin ei ole. Sermin voi saada näkösuojaksi, mutta miten on äänen laita?

Kirkolla on suunnantarkistamisen paikka

Olin nuorempana esimiesasemassa eräässä organisaatiossa. Jouduin tarkastelemaan omaa toimintaani yllättäin, kun sain ylemmältä johdolta julkisen nuhtelun toimimisesta organisaation strategiaa vastaan. Olin hämilläni, sillä en tehnyt sitä ainakaan tarkoituksellisesti.

Opin nuhtelusta kuitenkin tärkeän asian. Mikään organisaatio ei kestä sitä, että aseman saavuttanut organisaation jäsen toimii yhteisesti sovittua linjaa vastaan, tapahtui se sitten tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään. Sellainen toiminta on aina hajottavaa työtä, vaikka kyseessä olisi organisaation johtaja.

Suomen ev.lut. kirkossa on toimittu sen omaa järjestystä vastaan. Siitä on seurannut kaaosta ja hajaannusta. Tuoreena esimerkkinä tuhannet jättivät kirkon arkkipiispan huonosti harkittujen lausuntojen seurauksena. Keski-Suomessa kärsijöiksi jäivät lapset ja nuoret paikallisen kirkkoherran kirkon opetuksen vastaisen toiminnan seurauksena. Jos ei pysty sitoutumaan kirkkojärjestykseen ja -lakiin, niin voi pyrkiä vaikuttamaan sinne, missä näihin voidaan tehdä muutoksia. Eikä hullumpi vaihtoehto ole sekään, että jättäytyy pois sellaisen organisaation palveluksesta, jonka arvot eivät vastaa omia arvoja.

Piispat ja papit ovat antaneet virkaan vihittäessä lupauksen sitoutua kirkon oppiin.
”tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja”

Mikä on tämä mainittu kirkon tunnustus? Suomen ev.lut kirkon kirkkolain ensimmäinen pykälä kuuluu:
”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.”

Kirkko tekee valtavasti kunnille kuuluvaa työtä esimerkiksi diakoniatoiminnan kautta. Kirkon työtä on vaikea muuttaa euroiksi, koska se on pitkälti  ennaltaehkäisevää. Myös tästä näkökulmasta on tärkeää, että kirkossa on jäseniä ja kirkollisveronmaksajia tulevaisuudessakin. Kirkon ylimmällä johdolla on suunnantarkistamisen paikka!