Historiaa

Ensimmäinen puheeni eduskunnassa 1993

Laman seurauksena ihmiset ajautuivat itsemurhiin

1990-luvun alussa Suomessa alkoi ennennäkemätön lama. Tuhansia yrityksiä ajautui konkurssiin.  työttömyys kasvoi 3,5%:sta lähes 19%:iin. Rakennusalalla työttömyys oli 37%. Pienyrittäjien ja tavallisen kansan omaisuus kohtasi uusjaon. Ne joilla vielä oli rahaa saivat tuotantokoneet ja rakennukset naurettavilla nimellisillä hinnoilla. Seurauksena moni tappoi itsensä. Talousvaikutuksiltaankin lama oli Suomen historian pahin, pahempi kuin 1930-luvun lama oli Suomessa. Mauno Koivisto presidenttinä lainasi puheissaan Raamattua, Esko Aho oli pääministerinä ja valtiovarainministerinä Iiro Viinanen.

Laman seurauksena läksin keittiökalustetehtaalta opiskelemaan atk-suunnittelua. Opiskelin lukukaudet 1992-1993 Suomen yrittäjäopistossa Kauhavalla. Lama syveni noiden kausien aikana. Opiskelijoiden kanssa järjestimme tempauksen, jossa poljimme edellisen laman aikoihin 1930-luvulla rakennetulla neljän hengen tandemilla Kauhavalta Helsinkiin eduskuntatalolle vetäen perässämme kivirekeä. Eduskunnassa Pääministeri järjesti meille tapaamisen huoneessaan, jossa saimme keskustella vaikeasta tilanteesta ja erityisesti pienyrittäjien tilanteesta.

Meille tarjottiin myös tilaisuus isompaan tilaisuuteen auditoriossa, jossa oli mukana puolueiden ryhmänvetäjiä. Opiskelijat olivat valinneet minut edustajakseen pitämään puhe.

Tapani Ihalainen
Eduskuntatalo 17.03.1993 Helsinki
Suomen Yrittäjäopiston Oppilasyhdistys r.y:n jäsen

YRITTÄJYYS  –  AVAIN  NOUSUUN

”Sinun johtomiehesi ovat petollisia ja varkaiden kumppaneita, he kaikki rakastavat lahjuksia ja ahnehtivat lahjapalkkioita. Orvolle he eivät oikeutta hanki, eivätkä aja lesken asiaa.” Jes. 1:23

Näin on profeetta Jesaja julistanut sanomaansa jo 700 vuotta eKr: Vaikka Suomen taloutta ei saada kuriin raamatun lauseilla, niin me toivomme sen pysäyttävän päättäjiämme näkemään oikeudenmukaiset lahjomattomat ratkaisut isänmaamme parhaaksi.

Me opiskelijat olemme syvästi huolestuneet siitä, mihin isänmaamme on menossa? Työttömien kasvava määrä, valtion velan kasvava määrä, kon­kurs­si­en kasvava määrä ovat varmasti nujertamassa viimeisenkin optimistin tulevai­suutta. Tulevaisuutta on masentava suunnitella ilman työtä. On help­po vaatia toimenpiteitä tilanteen kor­jaamiseksi. Me asetamme pää­määräksi työpaik­kojen luonnin. Työ­paikkoja ei luoda, ellei tarjota toi­min­ta­edellytyksiä niiden luomi­seksi. Pienyrittäjiltä nämä toimintaedellytykset on syöty. Me opiskelijat tun­nemme toimivamme hyviä eettisiä arvoja vastaan, jos jou­dumme tulevaisuudessa taistelemaan samoista markkinoista pahoin vel­kaan­tu­neen ”van­han” yrittäjän kanssa. Nämä ”vanhat” yrittäjät ovat luoneet hyvin­voinnin ja maksaneet veroja vaurastuttaakseen yhteiskuntaamme. Oi­keus­ta­ju­am­me louk­kaa ”van­ho­jen” PKT-sek­to­rin yrit­tä­ji­en nu­jer­ta­mi­nen. Tilalle halu­taan nuoria tai koke­matto­mia tosi­asi­oista tietä­mät­tömiä yrittäjiä. Pien­yrittä­jät ovat orvon ja lesken asemassa. Heidän ongelmistaan ollaan vähemmän kiinnostuneita, koska pienyrittäjien pienellä jou­kolla ei juurikaan ole ­vai­kutus­mah­dolli­suuk­sia.

Keskusteltuamme useiden yrittäjien kanssa heidän ongelmistaan, ei voi välttyä törmäämästä Suomen edelleenkin korkeaan korkotasoon. Nykyinen korkotaso estää yrittäjien investoinnit ja työpaikkojen luonnin. Yritykseen virtaava raha menee korkoihin ja velkojen maksuihin. Me vaadimme päättä­jien kiinnittävän huomiota pienyrittäjään ja erityisesti mahdollisuuksiin kor­kotason tiputtamiseen. Korkotaso ei laske, ellei tehdä kipeitä leikkauksia, jotka palauttaisivat luottamuksen markkaan ja saisivat valuutat palaamaan. Suomalaiset etujärjestöt eivät pysty päättämään näistä leikkauksista. Ne pys­ty­vät vain itsekkäisiin päätöksiin lisäeduista.

Pienyrittäjyyden muita ongelmia ovat:
-vakuusarvojen romahdus ja vakuuksien puuttuminen
-korkea työttömyysvakuutusmaksu
-korkeat verot ja verosanktiot
-lainsäädäntö ei suosi pienyrittäjää
-työsuhde on sääntöjen ja lakien myötä liian byrokraattinen
-yrittämisen motiivi tukahdutetaan
-yrittämisen toimintamahdollisuudet tukahdutetaan

En tässä hae ongelmiin ratkaisuja. Ymmärtääkseni Suomessa on työllistet­ty näitä ongelmien ratkojia riittävästi, joiden tulisi löytää avain nou­suun. Demo­kratia tarjoaa kyllä riittävät keinot talouskriisin laukaisemiseksi. Kun päätäntä­valta ei riitä hallituksella ja eduskunnalla, tarvitaan uudet pykälät.

Tällä hetkellä näköpiirissä ei ole sellaisia tekijöitä, jotka alentaisivat työttö­myyslukuja oleellisesti. Kasvanut vienti ei ole pystynyt vaikuttamaan lain­kaan työttömyyslukuihin. Siksi me kysymme: mistä löytyvät työpaikat nykyi­sellä tuotantorakenteella?

Tämä yhteiskunta on sairas. Tämä yhteiskunta jää seuraavaksi meille hyvät opiskelijat ja nuoret. Tämän tulevan sukupolven on itse taisteltava ja pyrittävä luomaan terve yhteiskunta, niinkuin isoisämme ovat tehneet. Ny­kynuoret ovat paremmin koulutettuja ammatteihin ja virkoihin, kuin koskaan aikaisemmin maassamme. Me emme halua passivoitua ja uinahtaa paikoil­lemme edellisen sukupolven tavoin. Haluamme pitää ääntä, jotta Suomen päättäjät tekisivät oikeudenmukaisia lahjomattomia ratkaisuja isänmaamme parhaaksi. Meidän on uskallettava asettaa purevia kysymyksiä vallanpitäjil­le. Muutoin on kysyttä­vä, miten tulemme selviämään yhteisestä, nykyistäkin vaarallisemmasta tulevaisuudesta?

Polkiessamme neljän hengen tandemilla Kauhavalta Helsinkiin, me opiske­li­jat olem­me saa­neet jo­tain ko­kea siitä, kuin­ka­ yrit­tä­jälle kivi­reen vetä­mi­nen on ras­kas­ta näinä päivi­nä. Neljän hengen yhteistyöllä kuorman vetämien tuli paljon keveämmäksi. Niinpä ehdotammekin teille päättäjät, yrittäjät, työnteki­jäjärjestöt ja työnantajajärjestöt. Ottakaa 1930-luvun Pyrkijä allenne  ja laittakaa pyörät jälleen pyörimään. Tätä pyörää on poljettava samaan tah­tiin ja sa­maan suun­taan, jotta taakka tulisi keveämmäksi.

Me Suomen Yrittäjäopiston opiskelijat emme halua lamaantua. Me halu­amme katsoa optimistisesti tulevaisuuteen huolimatta nykyisestä realismis­ta. Olem­me halunneet huomioida PKT-alueen yrittäjiä, mutta emme halua unohtaa sodanaikaisia ja sotien jälkeisiä sukupolvia. He ovat rakentaneet ja taistelleet meille itsenäisen Suomen. Nyt on meidän vuoro!

Advertisement