Turvallisuuteen on satsattava. Turvallisuus ei ole itsestäänselvyys eikä synny itsestään. Esimerkiksi sodankäynnin vaikutukset kohdistuvat koko yhteiskuntaan, ei pelkästään asevoimiin. Tällaisessa tilanteessa talouskysymykset ovat toissijaisia.
Maanpuolustus on asia, johon jokaiselta löytyy mielipide ja kaikki ovat oikeassa. Demokratiassa kuitenkin valitaan yhteinen mielipide, jonka mukaan edetään.
Parlamentaarinen yhteistyöryhmä on tehnyt selvityksen puolustuksen pitkän aikavälin haasteista. Siinä on todettu, että Suomeen ei kohdistu tällä hetkellä sotilaallista uhkaa, mutta muutokset ovat mahdollisia. Erilaisia huomioitavia asioita ovat mm meidän geopoliittinen asema, energiariippuvuudet, kyberhyökkäykset, Ukrainan tilanne, Itämeren alueen kehitys, sotilaallinen varustelu, arktinen alue, informaatiosodankäynti, Venäjän kehitys, jne.
Pienessä maassa puolustusasiat on hoidettava yhteistyöllä, johon kuuluu tietojen vaihtamisen lisäksi mm asejärjestelmät. Meillä on asejärjestelmien suhteen riippuvuuksia, miten niiden toimivuus taataan kriisin aikana? Tuoko yhteistyö sotilaallisen turvatakuun ja mikä on sotilasavun vastaanottamisen tilanne? Lainsäädäntöä sotilaallisen avun vastaanottamiseen ei ole. Onko Suomen etu tehdä sotilaallista yhteistyötä vain rauhan aikana? Ratkaisusta maksetaan kallis hinta, jos kuitenkin kriisin hetkellä jäämme yksin. Kuinka paljon olet valmis maksamaan turvallisuudesta? Voimme pohtia tätä kysymystä esimerkiksi omaisuutemme vakuutuksiin vertailemalla.
Tällä hetkellä on tärkeää, että koko palveluskelpoinen ikäluokka koulutetaan ja sijoitetaan sodan ajan joukkoihin. Suomalaiset nuoret pojat ja vapaaehtoisina palvelukseen hakeutuvat tytöt ovat motivoituneita ja hyvää ainesta puolustustehtävissä. Näistä muodostuu reservi sodan ajan tehtäviin.
Suomen puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle. Lisäksi tietysti torjua maahamme kohdistuvat hyökkäykset. Ennaltaehkäisevästä toiminnasta huolimatta myös todellisen sotilaallisen voimankäytön mahdollisuuteen on varauduttava. Meillä on iso naapuri, joka näyttää kunnioittavan sotilaallista voimaa. Natossa on voimaa, mutta kysymys on niin iso, että siitä voisi järjestää kansanäänestyksen?
Pidän tärkeänä, että puolustusvoimiemme materiaalisten suorituskykypuutteiden korjaamistarpeet huomioidaan ja maksamme ennaltaehkäisevästä turvallisuudestamme tulevaisuudessakin. Tämän jälkeen on talouskeskustelujen aika.