Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan 1.3.2017. Tätä markkinoitiin voimakkaasti saatteella, että se ei ole keneltäkään pois. Markkinointihuuman innoittamana ei herää kiinnostusta pohtia, millaisia seurauksia lain voimaantulolla on.
Suomen kansana saamme peilata, oliko laki sen seurausta, että emme ole osanneet tarjota homoille ihmisarvoa ja tasa-arvon tunnetta muulla tavoin? Ehkä olemme ansainneet avioliitto-sanallemme lisäinflaation, olemmehan vuosikymmeniä polkeneet sen merkitystä pitämällä myös avosuhteita normaalina käytänteenä. Avosuhteiden lisääntyminen ja avioliittojen väheneminen kertoo avioliiton merkityksen ohenemisesta. Avioliittolain mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Avioliittolaissa säädetään puolisoiden keskinäisistä oikeuksista ja velvollisuuksista toisiaan kohtaan. Perusperiaatteena puolisoiden tulee osoittaa keskinäistä luottamusta ja toimia yhteisesti tiiminä perheen hyväksi. Mikä muu muoto voisi olla parempi lähtökohta koko yhteiskunnan toiminnalle?
Avoliittojen periaatteena ei ole keskinäinen luottamus. Esimerkiksi keskinäistä elatusvelvollisuutta tai oikeutta toisen omaisuuteen ei ole. Jos toisen elämäntilanne muuttuu esimerkiksi sairauden myötä, laki ei ole sairastuneen suojana. On vain avoliiton tuoma yhteys. Avopuolison kuollessa, eloonjäänyt ei peri kumppaniaan. Omaisuus on jaettava perikunnan kanssa. Poikkeus syntyy, jos avoliitto on kestänyt pitkään tai on yhteisiä lapsia. Avoliitto on epäedullinen sille osapuolelle, jonka omaisuus on huomattavasti pienempi. Pettämistilanteissa avoliitto ei tarjoa samaa haastetta kasvaa ihmisenä. Avoliitosta molempien on helpompi lähteä omille teilleen. Adoptio-oikeus on herättänyt keskustelua, koska homopareilla on luonnollinen este Luojamme järjestämälle tavalle lisääntyä. Avoliitossa ei voi adoptoida lasta. Tämä on tärkeää adoptoitavan lapsen kannalta. Jos pari haluaa adoptoida lapsen, tulisi suhteen näyttää myös yhteiskunnan säätämien lakien silmissä luotettavalta. Avioliitto on paras lähtökohta adoptiolle silti, vaikka enemmistö avopareista hoitaisi adoptiolapsenkin asiallisesti. Avoliitto on juridisesti ottaen avoin liitto ilman keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Se on eräs tapa hoitaa seksuaalisia tarpeita ja ihmisen kaipaamaa yhteydentunnetta toiseen.
Voidaanko tulkita, että homoille parisuhde on jotenkin syvempi ja merkityksellisempi, koska 1.3.2017 voimaan astunut laki vaadittiin? Vai onko kyseessä vain vihervasemmiston intoilu touhuta asiaa? Suurten kirkkojen kanta on, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Siksi voi vain ihmetellä Helsingin piispaa jakamassa vuoden homo palkintoa.
Aikakautemme on seksuaalisuuden kyllästämää. On muotia olla homo tai lesbo. Sitä riittää, kaikille, kaikkialla. Ehkä tästä syystä ESS:n näppispalstalta löytyy viesti: ”Homoseksuaalisuus on upea asia, se pelastaa maailman!” Viestinlähettäjän motiivi jää jää arvailtavaksi. Tulkitsen viestin ironiaksi. Taavi tavallinen, ihan perussuomalainen ja kristillisdemokraatti haluaisi elää ja olla rauhassa median kyllästämältä homokulttuurilta. Piispatkin voisivat pitää intonsa tähän asiaan mapitettuna ja loppuunkäsiteltynä. Antakaa kirkon olla Kirkko, Kristuksen kirkko.
Homoseksuaalisuus pelastaa maailman – aikanaan, koska lisääntymismielessä uusi avioliittolaki oli turha. Homoparien valloittaessa maailman, maailma ympärillämme saattaisi pelastua, aika nopealla tavalla, jo yhden sukupolven jälkeen.